Pööpötti

Koska tontuilla on     j o u l u i s i a    kiireitä bloggaan teille jotain viime talven lumia.

Lanka on Novitaa, mutta en muista että mitä. Iloinen kaveri siitä kuitenkin ilmaantui. Ja kaverilla on muuten kiva 3D-nenäkin.

 

Lapset nimesivät hänet Pööpötiksi.

Sopii minulle.

Neljä pientä apinaa hyppi sängyssä...

Silppuan kaapeista marinoidut kankaat käyttöön. Tästä kankaasta alkoi soimaan päässä mukava runo.

Kuka muistaa lorun neljästä apinasta? Tavailin sitä vähän tuohon muistiksi itsellekin.

Tähtiä!

Tämän kankaan olin kerennyt silputa jo hyvän aikaa sitten. Se jäi kesken, kun kangas ei ollutkaan ihan sellaista, kun olin kuvitellut. Ajattelin, että tästä tulee liian yöpaitamainen. Rohkeasti tartuin kuitenkin Singeriä sarvista ja maustoin keitoksen mustalla.

Ja mikäs siinä.

Täydellinen tuli! Pituus ekaluokkalaiselle typykälle sopiva farkkuleggareiden kanssa.

Siilitunika

TekstiiliFihlille mennessäni hoin päässäni enostamitään-mantraa

                                              No, mites siinä kävi.

                                              H    u   p   s   i   s   t   a !

                                              Oli vaan pakko saada.


                                         Värit ja se kankaan pehmeys...


                         Lopputuloksena tunikamallinen paita tytölle, koossa 122 cm.

Rakkautta ensi silmäyksellä.

Apinabusiness

Käveltiinpä eräänä keväisenä aamuna paikallisen pajutilan nurkilla. Herra 4v. ihastui virkattuun apinaan ja hetken mielijohteesta ajattelin, että äkkiäkös minä sellaisen virkkaan... Ja niinpä ei kulunut aikaakaan kuin vaivaiset puoli vuotta (kröhöm.) ja apina on valmis - ihan näin

                                          k ä d e n   k ä ä  n t e e s s ä.

Poika valitsi langat ja täytti laihan apinaressun kuoren. Jalkoihin ja käsiin pudotimme myrkyttömät verkkopainot. Ja nyt kun apinan nostaa, niin tulee tunne, että sen jalat ja kädet on tosi raskaaat. Hellyttävä apina ja mikä yhdessätekemisen riemu.

Suun olisin tehnyt vähän erilaisen, mutta koska projekti ei ollut minun, niin ei auttanut kuin heilutella neulaa käskyn mukaan.

Banaaninpurija.

Ettei ninjan korvat palellu

N i n j a g o  on pääasia. Ruttupipo kovaan käyttöön. Aplikointi vaatii uudelleentarkastelua seuraavalla kerralla, mutta käyttöön tuli tämäkin tötterö.

Älä ota sitä vakavasti

Joskus käy niin, että siihen farkun polveen vaan tulee reikä. Eikä se ole muuten mikään vakava juttu. Naapurista perintönä saadut ihan pehmeät farkut, joissa on nyt kaveri polvessa ja punaista koristeommelta siellä täällä tekemässä katu-uskottavuutta.

                                    C a n ' t   h i d e  i t ?

                                                       S   h o w    i t !

Huhuu!

Olipas yllättävän kinkkistä tuo joustava frotee, mutta kivan syksyiset värit, joten olihan se kasaan ährättävä. Kaula-aukosta tuli aika iso ja mietin jo sen purkamista. Mutta itseasiassa se olikin aika kiva, kun alta näkyy vähän eriväristäpaitaa. Joka tietty siis mätsää tunikan pöllöihin. Koska mehän ollaan aina vimpan päälle..

Tunika sopii 7-vuotiaalle ihanalle pirpanalle. Joustofrotee on ostettu Tampereelta TekstiiliFihlistä. Loistava palvelu muuten ;-)

Örkkejä

Ö r r r !

Joskus kangaskaupassa saa selkeän vision. Niin kuin tämän fleecen osuessa silmiin. Hupun reunaan ompelin pätkän kuminauhaa.Istuu pitäjälleen paremmin, mutta on silti turvallinen.


Fleecetakkia pitää vaatekooltaan 110 cm oleva örkkisankari.

Tähtiä

Stockmannilta löysin kauan etsimäni sohvatyynyn. Valkoisia tähtiä valkoisella pohjalla. Eikä liian hienosti, sillein uskottavan rosoisin reunoin. Hintalappu vaan ei miellyttänyt silmään. Ei tyyny voi olla niin hyvä, että siinä on kolminumeroinen hintalappu. Siispä valkoista kangasta metsästämään ja Singeri surisemaan.

Se on    t ä y d e l l i n e n !

                                                               Haluan lisää.

Marimekon Tantsu

Tantsu on aivan ihana kangas. Keittiössä on pieni verhokappa Tantsua. Sellaisissa aikuisten väreissä,


                                 r  u s  k e a a   ja   m u s t a a ,

                                                                          you know.

Tätä kangasaarretta olen varjellut ja nyt, kun löysin kaavan, jossa saa kuvion hyvin näkyviin, niin olihan se tehtävä. Syntyi ihana 


                         t y t t ö m ä i n e n   k e s ä m e k k o.

                      
                         

                                                Takana pieni nappi auttamassa pukemista.

Siivoilin pojan vaatekaappia ja vastaan tuli monta kuvattavaa perustrikoota. Maailmassa on kyllä paljon kivoja kankaita, niin kuin tämä.

Ihanan v ä r i k ä s t ä !

Perheen rohkeimmat ovat jo käyneet uimassa   - k e s ä   katsotaan korkatuksi!

Kyllä ne ritaritkin käy rannalla

Kaupanhyllyillä on  p o j i l l e  tarjolla lähinnä kalastajan lakkia tai lippalakkia (tai "lipsiä", kuten herra itse asian ilmaisee). Koska varsin hurjat ritaritkin voivat kärsiä liiasta auringosta oli tehtävä leveälierinen hattu ihan itse.

Eteen pieni mies valitsi vielä ritarinauhan ja sisäpuolelle hattuun tehtiin salateksti. Jätän sen julkaisematta, mutta ritarinauhasta näkyy pätkä tässä kuvassa.

Hatuttaa

K e s ä a u r i n k o yllätti ja huomasin neidin kasvojen ruskettuneen. Aurinkolasit tuppaavat unohtumaan kuin äidin sateenvarjot, joten ratkaisuna leveälierinen hattu Marimekon markiisikankaasta. Taakse löysin vielä vanhan merkinkin.

Ja tämä on jo vuoden takaa, mutta laitetaanpa näytille. Pikkuveljen robottipipo. Samaa sarjaa löytyy paitakin, mutta se ei taitaisi jo eskarinsa päättäneelle isolle siskolle mahtua..

                            

Kevät

K e v ä t on ihanaa aikaa. Saa heittää taakseen talven!

Meillä eskarineiti valitsi opelleen tumman kankaan Ikeasta. Turkoosin lintukankaan hän valitsi toiselle tädille. Minusta värit menivät aika nappiin. Saa nähdä, mitä mieltä tädit ovat. Kassit ovat reilunkokoisia. Sinne mahtuu iso mappi... Tai vaikka rantapyyhe ja eväät. Paketoitiin yhdessä, mukavaa puuhaa. Neiti taiteili itse rusetit ja kaikki.

Minni Hiiri

Eurokankaasta löysin veikeää Minni Hiiri -kangasta, joka vaati päästä takiksi. Huppuun laitoin kiiltävän vaaleanpunaisen vuorin. Muualle takkiin valkoisen ohuen tikkivuoren. Eteen askartelin taskut ja povitaskukin löytyy. Napit on vielä kiinnittämättä, mutta nekin on yhdessä jo päällystetty. Tämä takki menee kylmemmälläkin kelillä syksyllä, joten huppuun vielä sydän-heijastin.

Neitokaisen vaatteet on pääosin kokoa 122 cm, joten sopiva sen kokoiselle ihmistaimille. Ja nyt kuvia ladatessa huomasin, että onhan tuo pipokin omaa mallistoa. Ja lapsi, senkin olen ihan itse tehnyt! (No okei, sain vähän apua).

Kössi Kenguru

Katseltiin juuri  Kössin avaruusseikkailu, ihana!

Ja poika oli tyytyväinen pipoonsa. Pohja vaaleaa sinistä trikoota ja edessä heijastin napin alla. Kuosi painettu sapluunan avulla ja tussilla viimeistelyt.

Pyykkipäivä

Ikasyrin pilvikangas miellyttää vieläkin silmää. Tämä on arkistojen kätköstä. Hihaton mekkotunika tytölle, joka silloin vielä (niisk!) käytti n. 100 cm vaatteita.

Ja
     nyt se pieni tyttö menee jo   

                            k  o  u  l  u   u n !

.

Kalastava karhu

Ihana Ikasyrin Kalastava karhu!

Tästä piti tulla paita pojalle, mutta tulikin paita tytölle. Poika periköön sen aikanaan. Ja niin oli turkoosi omaankin mieleen, että ommella rusautin itselleni vielä ruttupiponkin samasta kankaasta. Kuvatessa eskarityttö toi nallensa paidan päälle.

Ja mikäpä siinä on nallen istuessa kevätauringossa.

Kesäkalsarit

Meidän kaapeissa on joku vika. Ne nimittäin kutistaa vaatteita. Mun kaapissa kutistui mukava neuletrikoo ja lapsen kaapissa kalsarit. Laitettiin vahinko kiertämään, mun paita on nyt lapsen kalsarit. Ja mikäpä niissä olla, kun on merirosvomerkit ja kaikki!