Runomittaan kirjoitettu Julia Donaldsonin Mörkyli -kirja upposi meidän kaksi- ja viisivuotiaaseen kuin se kuuluisa kuuma veitsi voihin. Haalean vaaleanvihreä velour oli kummitellut jo pitkään liian pliisuna kaapissa. Päätin tehdä siihen jotain tarpeeksi räväkkää vastapainoksi. Mörkylillä on suussa ihan oikea punainen kieli ja suupussiin mahtuu yllättävänkin paljon tavaraa.. Kännykkäkameralla ei kovin juhlavaa kuvaa saa kaksivuotiaasta ikiliikkujasta, mutta ajatushan se tärkein on. Vai miten se menikään?

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti